Sisäilmatutkimus
Sisäilmatutkimus - kosteus- ja sisäilmatekniset tutkimukset.
Sisäilmaongelmien ja sisäilmanlaadun arvioimisen yhteydessä kuulee asiasta puhuttavan monesti sanoilla homemittaus, hometutkimus, sisäilmatutkimus tai sisäilmamittaus. Ammattikielessä puhutaan pääasiassa kosteus ja sisäilmateknisistä tutkimuksista sisäilmaongelmien selvitystyön yhteydessä. Sisäilmatutkimus ja sisäilmatekninen tutkimus ovat kuitenkin ammattitermein kaksi hieman erilaista tutkimusmenetelmää, jotka liittyvät sisäilman laadun arvioimiseen.
Sisäilmatutkimus on yleisnimitys menetelmälle, joka käyttää erilaisia mittaus- ja testausmenetelmiä sisäilman laadun arvioimiseen. Tämä voi olla ns. homemittaus, olosuhdemittaus, ilmanäytteiden ottoa, pintanäytteiden ottoa ja muita testejä, joilla pyritään selvittämään sisäilman laatua ja mahdollisia terveysriskejä.
Sisäilmatekninen tutkimus on laajempi kokonaisuus, jossa huomioidaan mm. teknisten järjestelmien ja laitteiden toimivuus ja kunto sisäilman laadun hallinnassa. Olennaisena osana teknistä sisäilmatutkimusta ovat rakennetutkimukset, koska monet sisäilmaongelmat johtuvat rakenteiden kosteus- tai homevaurioista. Sisäilmateknisen tutkimuksen osana ovat myös sisäilman tutkimukset; sisäilmamittaus, jonka sisältönä esim. homemittaus, erilaisten yhdisteiden mittaus, pölynäytteet jne.
Yhteenvetona voidaan todeta, että sisäilmatutkimus on yleisnimitys monenlaisille menetelmille, joilla sisäilman laatua voidaan arvioida ja parantaa, kun taas sisäilmatekninen tutkimus on erikoistunut teknisten järjestelmien ja rakenteiden tarkasteluun sisäilman laadun parantamiseksi.
Riskitekijöiden kartoitus
Koetun ongelman selvitys alkaa yleensä sisäilmanlaatuun vaikuttavien riskitekijöiden kartoituksella. Sisäilman riskikartoitus tarkoittaa katselmuksenomaista tutkimusta, jossa mahdollisia sisäilman laatuun vaikuttavia riskitekijöitä pyritään tunnistaman ja arvioimaan rakenteita rikkomattomin menetelmin. Kartoituksen tarkoituksena on löytää mahdollisia terveys- ja ympäristöriskitekijöitä sisäilman laadun heikentymiselle ja tarvittavien toimenpiteiden määrittäminen niiden poistamiseksi tai vähentämiseksi.
Riskikartoituksen avulla pyritään tunnistamaan erilaisia tekijöitä, jotka voivat vaikuttaa sisäilman laatuun, kuten ilmanvaihdon toiminta, kosteusvauriot, lämpötila, ilmankosteus sekä riskirakenteiden tai epäpuhtauslähteiden arviointi. Riskikartoituksen perusteella voidaan määrittää tarvittavat jatkotoimenpiteet, sekä kohdentaa mahdolliset jatkotutkimustarpeet oikeisiin kohtiin. Koetun ongelman syy saattaa selvitä jo alkukartoituksen yhteydessä ja olla helposti korjattavissa. Joskus syy voi olla monen tekijän summa tai piilossa rakenteiden sisällä, joka vaatii kokonaisvaltaisempaa ja laajempaa tutkimusta.
Asuntojen kohdalla riskikartoitus kestää yleensä ajallisesti 2 - 4 tuntia ja maksaa kartoituksen sisällöstä ja asunnon koosta riippuen 300 - 800 euroa. Asuinrakennuksen kartoituksen sisältöön kuuluvat yleensä seuraavat toimenpiteet:
- Tilan käyttäjien / asukkaiden haastattelu ja käytössä oleviin piirustuksiin ym. rakennusasiakirjoihin tutustuminen.
- Ilmanvaihdon toiminnan tarkastus, jossa huomioidaan olemassa oleva järjestelmä ja siihen liittyvät tutkimustarpeet: Korvaus- ja poistoilman ja siirtoilmareittien riittävyys sekä oikea sijainti, virtaussuunnat tilojen välillä, ilmanvaihtuvuuden arviointi ja riittävyys visuaalisesti, sekä tarvittaessa ilmamäärämittauksin. Järjestelmän puhtauden ja nuohoustarpeen arviointi.
- Pintakosteusmittauksin havainnoidaan rakenteiden kosteuspoikkeamia ja mahdollisia kosteusvaurioita. Mittauksessa tarkastetaan mm. märkätilat, wc, khh, sekä muut tilat, joissa on vesi- ja viemärilaitteita. Märkätiloissa arvioidaan pintamateriaalien kuntoa sekä lattiakaivon, läpivientien ja pintarakenteiden vesitiiveyttä ja toimivuutta.
- Olosuhdemittaukset (lämpötila, suhteellinen kosteus, hiilidioksidipitoisuus, sisä- ja ulkoilman välinen paine-ero)
- Ulkovaipparakenteiden tiiveyden arviointi merkkisavun ja lämpökameran avulla.
- Yläpohjan tarkastus ullakkoluukusta tai kulkusillalta, mikäli sellainen tilassa on ja kohtuudella mahdollisuus liikkumiseen.
- Asunnon ulkopuolinen tarkastus, jossa huomioidaan mm. rakennuksen sijainti, korkeusasema, ulkopuoliset kosteusrasitteet (salaojat, pinta- ja sadevesien ohjaus jne.).
- Asiakirjojen, paikalla tehtyjen aistivaraisten havaintojen sekä kokemuksen perusteella arvioidaan mahdollisia sisäilman laatuun vaikuttavia rakenteellisia riskitekijöitä. Havaintojen perusteella suositellaan esim. rakenteiden avaamista tarkempaa tutkimista varten.
- Kartoituksesta laaditaan kirjallinen raportti toimenpide-ehdotuksineen sekä tarvittaessa tutkimussuunnitelma jatkotutkimustarpeista.
Kuntotutkimus, rakennetutkimus osana sisäilmatutkimusta.
Rakenteiden tutkiminen osana sisäilmateknistätutkimusta tarkoittaa rakenteellisten elementtien, kuten seinien, lattian, katon ja ilmanvaihtojärjestelmän tarkastamista ja arviointia mahdollisten sisäilmaongelmien varalta. Kuntotutkimus voi olla osa teknistä tutkimusta tai rakennuksen osan tai tietyn rakenteen tarkempi tutkiminen.
Rakenteiden tutkiminen voi tapahtua visuaalisesti, esimerkiksi silmämääräisesti tarkastelemalla rakenteiden pintaa tai rakenteiden avaamisen kautta. Tutkimuksessa selvitetään rakenteen toteutusta, rakennusfysikaalista toimivuutta, kuntoa sekä merkitystä sisäilman laatuun vaikuttavana tekijänä. Aistinvaraisten havaintojen lisäksi tutkimus sisältää yleensä kosteusmittauksia sekä näytteiden ottamista esim. mikrobi- tai haitta-aineanalyysejä varten. Tutkimustulokset ovat pohjana myös mahdolliselle korjaussuunnittelulle.
Rakenteiden tutkiminen on tärkeä osa sisäilmaongelmien selvityksessä, koska monesti ongelman syynä on rakenteissa piilevä kosteusvaurio tai homevaurio. Kosteus- ja homevauriot voivat aiheuttaa terveysriskejä asukkaille ja vaikuttaa rakennuksen sisäilman laatuun. Rakenteiden tutkiminen auttaa tunnistamaan nämä ongelmat ja tarjoaa tietoa niiden korjaamiseksi.
Homemittaus, sisäilmamittaus, mikrobimittaus ja muut näytteet täydentävät sisäilmatutkimusta.
Sisäilmatutkimus, rakennetutkimus, ja tekninen tutkimus, tarvitsevat joskus aistinvaraisten havaintojen tueksi erilaisia näytteitä. Rakennusmateriaaleista, ilmasta tai pinnoilta voidaan ottaa näytteitä mikrobi-, VOC, asbesti- ja haitta-aineanalyysejä varten. Sisäilmanäyte voi määrittää ilman mikrobien määrää ja lajikkeita, sekä haitta-aineita, voc- yhdisteitä, formaldehydi- tai ammoniakkipitoisuutta. Pinnoilta otetuilla laskeuma- tai pyyhintänäytteillä voidaan määrittää mm. pölyn koostumusta, homeitiöitä tai mineraalivillakuituja. Rakenneavauksista tai pintarakenteista otetuilla näytteillä varmennetaan tai pois suljetaan tarvittaessa epäilty homevaurio, asbestipitoisuus, PAH- yhdisteet tai muut haitalliset yhdisteet.
Näytteet ovat yleensä vain osa ongelman selvitystä tai ratkaisua. Ilman teknistä tutkimusta, pelkillä yksittäisillä näytetuloksilla ei monestikaan voida osoittaa tai pois sulkea mahdollista ongelmaa tai ongelman aiheuttajaa. Näytteiden ottaminen onkin yleensä muuta teknistä tutkimusta tukeva toimenpide ja ongelman ratkaisu vaatii yleensä aistinvaraisten havaintojen, olosuhdemittausten, rakennetutkimusten ja näytetulosten kokonaisvaltaista analysointia.
Homemittaus tai sisäilmamittaus kotitalouksissa.
Sisäilman homemittaus tai sisäilmamittaus on asia, jota yleisesti kysytään, kun halutaan selvittää sisäilmanlaatua, epäillään sisäilman aiheuttavan oireilua tai on aistittu esim. poikkeavaa hajua. Sisäilman mikrobimittaus on yksi menetelmä, jolla voidaan arvioida sisäilman mikrobipitoisuuksia, mutta ei kuitenkaan ensisijainen menetelmä tutkimusprosessissa tulkinnan ja epävarmuustekijöiden vuoksi. Sisäilman mikrobipitoisuus vaihtelee paljon ja näytetulos kertoo mikrobipitoisuuden vain näytteenkeräysajalta. Piilevä rakenteissa oleva vaurio ei välttämättä tule esiin näytetuloksissa tai pelkillä näytetuloksilla ilman muuta tukea, ei voi myöskään osoittaa olevaa ongelmaa tai päätellä terveydellisistä olosuhteista. Asuinrakennuksissa on monia normaaleja mikrobilähteitä, jotka vaikuttavat sisäilman mikrobipitoisuuksiin ja vaikeuttavat näin ollen näytetulosten tukintaa. Joitakin tärkeimpiä mikrobilähteitä ovat:
- Ihmiset: Esim. hiusten ja vaatteiden mukana voi kulkeutua mikrobeja sisäilmaan.
- Lemmikit: Lemmikit, kuten koirat ja kissat, voivat myös olla merkittävä mikrobien lähde. Lemmikit voivat kantaa mikrobeja turkissaan ja lemmikkien kuivike- ja ruokintamateriaalit voivat myös aiheuttaa mikrobipitoisuuden kasvua sisäilmassa.
- Kasvit ja kasvualustat.
- Ulkoilma / ilmanvaihto: Erityisesti sulan maan aikana mikrobeja, kuten homeita ja bakteereja voi kulkeutuu sisätiloihin ilmanvaihdon mukana, sekä avoimien ja ikkunoiden kautta.
- Polttopuut
Nämä ovat vain muutamia esimerkkejä asuinrakennuksen normaaleista mikrobilähteistä. On tärkeää huomata, että normaalit mikrobilähteet eivät yleensä aiheuta terveysongelmia, ellei niitä esiinny poikkeuksellisen suurina määrinä tai ne ovat terveydelle haitallisia mikrobeja, kuten mykotoksiineja tuottavat homeet. Sisäilman mikrobipitoisuuksien tulkinnassa onkin tärkeää ottaa huomioon mikrobilähteiden määrän lisäksi myös mikrobien laatu ja mahdollinen terveysriski.
Homemittaus, sisäilmamittaus työpaikalla, toimitiloissa
Joissain tapauksissa Ilmanäytteenottoa voidaan käyttää apuna, jos muiden tutkimusmenetelmien ja selvitysten avulla ei pystytä paikallistamaan mahdollisen mikrobivaurion olemassaoloa tai halutaan lisänäyttöä. Esim. kellarista, ryömintätilasta tai muusta epäpuhtaasta tilasta, josta epäillään epäpuhtauksien kulkeutuvan oleskelutiloihin, voidaan kulkeumaa todentaa ilmanäytteillä ja määrittää mikrobilajistoa. Korjausten jälkeisessä seurannassa ilmanäytteenottoa voidaan käyttää apuna, kun arvioidaan korjausten onnistumista tai niiden vaikutusta sisäilman laatuun. Sisäilmanäytteitä tulee käyttää kuitenkin vain muun tutkimustyön tukena, eikä näin ollen ole ensisijainen tutkimusmenetelmä.
Ilmatiiveys ja sen vaikutus sisäilman laatuun.
Rakenteiden ja rakenneliitosten tiiveyspuutteiden kautta sisäilmaan voi kulkeutua epäpuhtauksia kuten hajuja, villakuituja, mikrobi-itiöitä, radonia ja haitta- aineita. Tiiveyspuutteet vaikuttavat myös energiatehokkuuteen ja aiheuttavat vetoisuutta. Tiiveyspuutteita voidaan havainnoida merkkisavun, lämpökameran sekä merkkiainekaasun avulla.